Booklet

Johdanto

Sotilaat! Olen taistellut monilla tantereilla, mutta en vielä nähnyt vertaisianne sotureita. Olen ylpeä teistä kuin olisitte omia lapsiani, yhtä ylpeä tuntureitten miehestä Pohjolassa kuin Pohjanmaan lakeuksien, Karjalan metsien, Savon kumpujen, Hämeen ja Satakunnan viljavien vainioitten, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen lauheitten lehtojen pojasta. Olen yhtä ylpeä uhrista, jonka tarjoaa köyhän majan poika siinä kuin rikaskin. (Mannerheim 14.3.1940 päiväkäsky nro 34)

Sotilaan kuolema merkitsi tappiota armeijalle, mutta kipeimmän menetyksen kokivat kaatuneitten perheet. Sankarikuolema kosketti koko kansakuntaa: taisteltiinhan rintamalla yhteisen isänmaan puolesta. Vainajat haluttiin poikkeuksetta viedä kotiseudun sankarihautaan ja useimmiten siinä myös onnistuttiin. Sitä ei oltu etukäteen suunniteltu eikä käsketty. Se vaan tuntui oikealta tavalta toimia ja se vastasi ennen kaikkea tavallisen rivisotilaan näkemystä viimeisestä leposijastaan.

Kotiseudulla järjestetyt sankarihautajaiset tarjosivat mahdollisuuden käsitellä kansakunnan kriisiä ja niin yksityistä kuin kollektiivista surua. Sotilassoittokuntien musiikilla ja kuorojen esityksillä oli näissä tilaisuuksissa erityinen merkitys. Sanomalehti Keskisuomalaisessa sankarihautajaiskuvauksia oli viikoittain. Runsaslukuiset musiikkiesitykset kirjattiin tarkasti virren ja kappaleen tarkkuudella. Erityisesti ”Oi kallis suomenmaa” mainitaan väistämättömänä ohjelmanumerona.

Teosesittelyt

28 sivuisessa bookletissa on jokaisen teoksen yksityiskohtainen esittely ja runsas kuvitus. Netissä julkaisemme esittelyjä rajoitetusti.

Alla on levyn nimikkokappaleen esittely.

Oi, kallis suomenmaa

Kuortaneella lukkarinpoikana syntynyt kuoronjohtaja Heikki Klemetti (1876-1953) oli poikkeuksellisen monipuolinen musiikkimies ja kulttuurilahjakkuus. Molempien vanhempien suvuissa oli paljon kansanpelimanneja ja sotilassoittajia. Hänet tunnetaan aikansa merkittävimpänä kuoronjohtajana ja 1900-luvun alun edustuskuorojen Ylioppilaskunnan laulajien ja Suomen Laulun johtajana hän antoi merkittävän panoksen myös suomalaisuuden hyväksi. Klemetti oli myös aikansa arvostettu musiikkikriitikko, mutta myös kansaperinteen, suomalaisen nimistön ja kirkkorakentamisen tutkija sekä huomattava kaunokirjallisuuden ja sanataiteen edustaja. Vaikka säveltäminen oli Klemetille merkittävä elämänalue hänen sävellystuotantonsa on jäänyt melko vähälle huomiolle.

Klemetin tunnetuin sävellys Oi, kallis suomenmaa on puolustusvoimien ylikapellimestari Aleksei Apostolin tilausteos Heikki Klemetiltä. Itsenäistyneen maan armeija tarvitsi uusille joukko-osastoilleen marsseja ja Apostol kääntyi tuon tuostakin Klemetin puoleen, kun marsseihin haluttiin saada suomalaiskansallisia sävyjä ja kansamme historiasta kumpuavia arvoja. Klemetti vaistosi kansanmusiikkimme merkityksen ja otti useimpiin näihin teoksiin kansansoittajalta aiheen, laajensi ja muokkasi sitä ja loi sen pohjalta marssin. Tuloksena oli 13 marssia, joista osa on jo painunut unholaan joukko-osastojen yhdistymisten myötä. Kaksi näistä joukko-osastoille tehdyistä marsseista on saavuttanut erityisen aseman. Paljon soitettu ja laulettu KTR 3:n vanha kunniamarssi Vilppulan urhojen muistolle ja toinen – lähes kansallislaulun asemaan viime sotien aikana noussut uskontunnustuksenomainen Oi, kallis suomenmaa, jonka sävelmän pohja on kansanmarssi 1700-luvulta. Sanat ovat vuodelta 1920 Klemetin runokokoelmasta Mietteitä, mieliajoa. Ensiesityksen teos sai syyskuussa 1920 pidetyn Lapuan maatalousnäyttelyn yhteydessä. Teos nousi merkittävään asemaan talvisodan myötä, kun laulun teksti tuli kirjaimellisesti todeksi sankarihautajaisissa. Laulu esitettiin sekä presidentti Relanderin kuin myös presidentti Kallion hautajaisissa heidän toiveestaan. Nuorempi sukupolvi muistaa laulun presidentti Kekkosen hautajaisista.

Teos kuullaan tällä levyllä Arto Turpelan vuodelta 2006 olevana tilaussovituksena torviseitsikolle ja yksiääniselle mieslaululle.