Ajankohtaista

Ajankohtaista / Keskisuomalaisen artikkeli  

03.09.2004: Laulua kolmannella, tahdissa mars!

Julkaissut: Laululeijonat 2004

Sanomalehti Keskisuomalainen julkaisi kirjoituksen Laululeijonista.

Varoitus: Laululeijonien joukkolaulu voi aiheuttaa riippuvuutta.

JYVÄSKYLÄ
Aino Suhola

Siitä tuli vahingossa kulttuuriteko. Alussa oli vain ilo ja intohimo. Jonkinmoista transsia. Laulu lähti ylitunteella ja johti leijuntaan ohuessa yläpilvessä. Ratkaiseva sunfaraa kajahti kaksi vuotta sitten purjeveneessä Egeanmerellä. Se oli marssiinlähtö, isku vasemmalle jalalle. Miehelle transponoitu alkuääni Oolannin sotaan. Suomen Laululeijonat päättivät karjahdella levyllisen suomalaisia marsseja yllytykseksi yhteislauluun, koska "reipas marssilaulu viihdyttää ja kohottaa mielialaa". Kirjanen, jossa näin luvataan, tulee levyn mukana ja se on se kulttuuriteko. Marssimatka Suomen kansan historiaan. Laulujen sanat ja laulukohtaiset historiikit selvittävät mikä Oolannin sota, kuka Kerenski, mitkä sotakorvaukset. Karjuessaan korkealta ja kovaa joukkolauluun liittyvä sivistyy huomaamattaan.

Pojat kansan urhokkaan

On aamu asianajotoimistossa ja ilmassa lievää intohimontynkää. Todellisuudessa ilma on sakeanaan naurua, iloista irtonaisuutta ja kykyä nauraa itselle. Sillä irtonaisuudella yllettiin huippusuoritukseen. Seuraaviin olympialaisiin valmentautuva Suomen joukkue on syytä heittää korkean paikan leirin sijaan pariksi viikoksi Laululeijonien luolaan. Karsintaraja tässäkin lajissa oli korkea.
- Piti olla laulaja tai hyvä itsetunto, Mikko Tiirola sanoo.
- Ja tämä on ihan luomuryhmä. Ainoa ammattilainen on tuo Jari, hän sanoo ja katsoo Parviaista, Muuramen kanttoria.
- Hyvä porukka joukkolauluun, ei virhetoimintoja, Parviainen listaa plussaksi sen, että kukaan ei ollut laulanut kuorossa.

"Kova ääni ja kohallaan"

Levy syntyi runsaan puolen vuoden rypistyksellä. Ensimmäisissä harjoituksissa Parviaisella oli edessään 15 miestä, jotka tuijottivat häntä nuottivihkojen takaa kuin pikkupojat silmät suurina.
- Ismo seisoi keskellä ja sanoi, että älä minua kato, muistaa Mikael Juujärvi, jonka asianajotoimistossa ollaan.
- Kova ääni ja kohallaan, mutta piti laulaa seinään päin kääntyneenä, Permikangas koettaa esittää kovaosaista, mutta ei siitä mitään tule. Hirveä naurunremakka vaan.
Laulujoukkue koottiin samalla periaatteella kuin eräs lappilainen matkailuyrittäjä kokosi ajoporonsa: otettiin ne, jotka satuttiin tokasta kiinni saamaan.
- Laitettiin tekstiviestejä tutuille, että saa tulla mukaan, Juujärvi täsmentää.
Tunnelma nousi ja laski

Alussa innostus oli ankara. Urokset annattivat kupu kaarella väristyksen kanssa ja kovaäänisimmät äänityksessä seinään päin.
Koeäänitys oli sokki.
- Sen piti olla potkua antava sähköisku, mutta...
- Sitä seurasi hiukan vaimea tunnelma, joku sanoo ennen räjähtävää naurua.

Nyt voi jo nauraa. Silloin ei naurattanut. Nöyryys ponnistettiin notkahduksesta. Taustaksi ostettiin ilmavoimista Vaskileijonat eli seitsemän soittajaa ja Pekka Marjanen, joka äänitti. Muuta ostettua ei ole.

Marssiaskelten ääni saatiin Kainuun Prikaatista ja tehosteet puolustusvoimilta. Muu osaaminen oli omasta takaa ja joukossa sattuu olemaan niin monen alan ammattilaista, että lopputulosta kelpaa esitellä.

Kolminkertainen sunfaraa

Lauantaina Petäjävedellä maanpuolustajien juhlassa tapahtuvaa levyn julkistamista on jo ehditty virtuaalisesti harjoitella. Kun miehillä ei ollut mielikuvaa siitä, miten se yleensä tapahtuu, he noudattivat paljon käytettyä tien/rakennuksen/tms. vihkiäis- ja käyttöönottoseremoniaa. Juhlapuhujaksi aiheeseen sopien oli valittu puolustusministeri Seppo Kääriäinen. Virtuaalisesti tietokoneen ruudulla ja erinomaisesti imitoituna ministeri kuulostaa vakuuttavalla. Vain yhdessä hän erehtyy. Kun hän esittää kolminkertaista eläköön-huutoa levyn kunniaksi, ääni yleisössä korjaa: esitän sunfaraa.

Lakki päästä

Vaikka Laululeijonilla on niin hauskaa, että hirvittää, levy ei ole vitsi. Itse asiassa he ovat tehneet sen tosissaan siksi, että saavat vapaasti leikkiä. Siksi myös omakustannelevyn mahdollisesta tuotosta osa menee Sotainvalidien Veljesliiton toiminnan tukemiseen. Toki kallehin on vapaus on näiden alle nelikymppisten miesten tapa kunnioittaa itsenäisyyden voittaneita taistelijoita. He ovat tehneet sen jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin osoittamassa hengessä: "Kiittää ei tarvitse juhlapuheilla. Eikä siitä ole hyötyäkään. Vain sillä on merkitystä, miten nyt elävä, sotaa kokematon sukupolvi tätä maata vaalii, ja miten se omat jälkeläiset suomalaisiksi kasvattaa." Laululeijonien tunnusleijona kantaa nuottiavainta. Se on heidän aseensa rauhan aikana, heidän tapansa kertoa historiaa ja tehdä kunniaa marssilauluperinteelle.

"Sarka jo kynnetty on"

Räväköitten, juhlavien ja tunnelmaa nostattavien marssien joukossa on myös herkimpiä ja syvimpiä tuntoja koskettavia marsseja kuten Vartiossa tai Testamentti pojalleni. Niistä käy ilmi, missä on ollut sotaan lähteneiden ja siellä olevien miesten voima. Ei vallassa tai kunniassa, vaan niissä rakkaissa - maassa ja ihmisissä - joita on tahdottu puolustaa. Viimeisenä marssina levyllä on Veteraanin iltahuuto, johon on saatu sanoittajalta ennenkuulematon neljäs säkeistö. Kun ennen sitä äänitteestä kuuluu sotilaalle niin tuttu käsky "lakki päästä" ja kun joukkolaulu näyttää voimansa, toteutuu entisen puolustusministeri Mikko Pesälän lause, jolla hän tapasi kuvata juhlapuheensa tehoa:
- Ei kuivaa silmää yleisössä.